Mitä kuuluu?

Tänä aamuna se taas tapahtui. Kävin saman keskustelun kuin eilen aamulla, toissa aamuna, sitä edellisenä aamuna ja niin monena perättäisenä aamuna, että en osaa pitää niistä enää edes lukua. Keskustelu pysyy aamusta aamuun tismalleen samana. Papukaijani kysyy minulta: ”mitä kuuluu? ja minä vastaan, kiitos hyvää.

Nykyään osaan olla valppaana. Osaan kuunnella linnun esittämän kysymyksen ja vastata siihen kutakuinkin totuudenmukaisesti. Pari vuotta sitten lintu pääsi kuitenkin yllättämään minut. Kysymys oli sama, mutta vastailin niin kuin tuommoiseen kysymykseen useimmiten vastaamme – automaattisesti ja tarkemmin ajattelematta. Keskustelumme oli tällainen:

Lintu: Mitä kuuluu?
Minä: (hieman väsyneenä) ”Ihan jees”
Lintu: Mitä kuuluu?
Minä: Ihan jees
Lintu: Mitä kuuluu?
Minä: Ihan jees
Lintu: Mitä kuuluu?

papukaija

Pysähdyin hetkeksi. Olin kyllä kuullut kysymyksen, mutta en ollut kuunnellut sitä. Mietin, mitä minulta oli juuri kysytty ja mitä olin (automaattisesti ja hieman unenpöpperöisenä) vastannut. Pysähtyessäni miettimään, mitä minulle oikeasti kuului juuri sillä hetkellä, huomasin aamun olevan oikeastaan varsin mainio. Minullehan kuului siis aivan hyvää. 

Lintu oli hiljaa, aivan kuin se olisi odottanut vastaustani. Tämän pienen ajattelutauon jälkeen sanoin papukaijalleni reippaalla ja kuuluvalla äänellä: Kiitos hyvää!
Lintu reagoi muuttuneeseen vastaukseeni ja totesi selkeästi artikuloiden:
”Okei!” ja jatkoi sitten omia puuhastelujaan.

Tämä pieni keskustelu valpastutti minut havainnoimaan omia aamujani. Kun lintu toistaa aamusta aamuun tuon saman kysymyksen (mitä kuuluu?), minä kuulostelen aamun tunnelmaa ja huomaan, että enimmäkseen uuteen aamuun kuuluu ”ihan hyvää”. Voin siis vastata virkeälle lintuselle liiemmin valehtelematta ”kiitos hyvää”, juoda kupillisen kahvia ja voida vielä paremmin.

Jos joku kysyisi sinulta juuri nyt ”mitä kuuluu”, mitä vastaisit? 

 

Mielen kuntosalilla

VIRITTÄYTYMINEN TÄHÄN HETKEEN

Pysähdy hetkeksi. Seiso tukevasti niin, että paino on molemmilla jaloilla. Tunne maa jalkojesi alla. Valitse sitten katseellasi jokin kiintopiste. Kiinnitä huomiosi hengitykseen ja hengitä hetkinen keskittyneesti. Anna hengityksesi kulkea vapaasti omaa rytmiään noudattaen. Voit vaikka sanoa mielessäsi hiljaa: hengitän sisään, hengitän ulos. Vedä harjoituksen lopuksi ilmaa sieraintesi kautta sisään pitkään – ja puhalla ilma sitten ulos rennosti huokaisemalla.


HARJOITETAAN HAVAINTOJA

Pysähdy ja tarkastele ympärillä olevaa luontoa. Keskity havainnoimaan ympäristöä kaikilla aisteillasi. Katsele, kuuntele, nuuhki. Kiinnitä sitten huomiosi johonkin yhteen kohteeseen. Mitä näet, kuulet, haistat, tunnet? 

Keskity sitten vain yhteen aistiin ja pidä huomiosi juuri tässä aistimuksessa. Kun huomaat määritteleväsi asioita sanoilla, palaa vain takaisin aistimukseen ilman sanoja. Jos valitset näköaistin ja katselemisen, voit valita havainnointisi kohteeksi vaikka jonkin kiinnostavan puun tai kasvin. Seuraa kasvin ääriviivoja katseellasi. Kiinnitä huomio väreihin ja muotoihin. Seuraa katseellasi kohteen korkeinta osaa ja katsele sitten kasvin maahan kiinnittäviä osia. Katsele kohdetta ikään kuin et olisi koskaan aiemmin nähnyt mitään vastaavaa.
Mitä huomioita teit? Mikä oli helppoa tai vaikeaa?


KEHON KUULUMISET

Mikäli mahdollista, istahda johonkin hetkeksi. Voit suunnata katseesi alaviistoon tai jopa sulkea silmäsi hetkeksi. Keskity hengityksen havainnointiin. Siirrä sitten huomiosi omaan kehoosi. 
Mitä tuntemuksia huomaat? Lämpöä, viileyttä, kireyttä, rentoutta jne. Jos huomaat kipua, jännitystä tai kireyttä, lähetä oman hengityksesi myötä kiristävään kohtaan lempeitä ja myötätuntoisia ajatuksia. Arvosta kaikkia tuntemuksiasi juuri sellaisina kuin ne nyt ovat. Hyväksy kaikki sellaisina kuin ne ovat tässä hetkessä. Vie sitten uudelleen huomiosi omaan hengitykseesi. Anna hengityksen kulkea vapaasti sellaisena kuin se on. Pidä tarkkaavuus hetkisen ajan hengityksessä